Löytypä tällanen hauska:
Verta nostajissa
" Onnellinen onko joka mies, kessu huus.
Sankarimme vastas kyllä, sulki sitten suuns.
Hän ilmaan hyppäs, laukaisijan naru irti on.
Hän ei koskaan enää hypätä voi.
Hän pitkään laski, ääneen laski, turhaan oottaen;
tunsi ympärillään ilmavirran, tuulen hirmuisen;
hän naruansa tempoi, silkki kiertyi kinttuihin.
Hän ei koskaan enää hypätä voi.
Mieles kulki elonpäivät, nauru, rakkaus,
tyttökulta kotona, tuo loistopakkaus.
Hän ajatteli lääkäreitä ja mitä ne löytää vois.
Hän ei koskaan enää hypätä voi.
Lääkintämiehet iloissansa hihkui sekä huus:
Tässä meillä kaverit taas ompi uhri uus;
kauan sitä odotella saimme toki jo.
Hän ei koskaan enää hypätä voi.
Hän maahan iski, veri räiskyi, kuului ääni: splat;
voi p....t, mikä tapa kuolla, toiset huusivat.
Hän suolet maassa nytkähteli kouristuksissaan.
Hän ei koskaan enää hypätä voi.
Verta oli nostajissa, aivoja varjossa,
sisälmykset nähtävissä olivat saappaissa.
Kaverit hänet ylös poimi, kaatoivat saappaista.
Hän ei koskaan enää hypätä voi.
Gory, Gory, mikä p...akuolema.
Gory, Gory, mikä p...akuolema.
Gory, Gory, mikä p...a kuolema.
Hän ei koskaan enää hypätä voi."