Klassikkoroolipelit

[Jhessail]

Päätinpä tässä esseen kirjoittamisen lomassa rustata tällaisenkin yleishyödyllisen viestin aiheena:
KLASSIKKOROOLIPELIT PC:LLÄ

Osa Mount&Bladen pelaajista varmasti ymmärtää näiden päälle. Kaikki eivät varmastikaan ole kanssani samaa mieltä,
mutta sellaista se elämä on. Tämä on siis vain allekirjoittaneen mielipide mutta yritän parhaani mukaan perustella päätökseni.
Sen pidemmittä puheitta:

Black Isle

Interplayn kuuluisaa roolipeliosastoa on kiittäminen aikamme parhaista roolipeleistä, ensimmäisenä niistä tietysti legendaarinen:

FALLOUT

Vuonna 1997 julkaistu, isometrinen ja vuoropohjainen, ydintuhon jälkeiseen maailmaan sijoittuva roolipeli sisältää
erittäin onnistuneen ja yksityiskohtaisen hahmonluonnin, todelliset valinnat (ja niiden seuraukset!), mahdollisuuden
pelata peli läpi taistelematta ja erittäin rikkaan maailman. Moottori on kovin vanhanaikainen nykysilmillä mutta peli on edelleen
täysin pelattava. Manuaali kannattaa lukaista läpi jos vuoropohjainen taistelu on outo käsite. Grafiikka sekä äänet ovat vieläkin hyvin toimivia.

Pelin paras fanisivusto on NMA - http://www.nma-fallout.com/

Nykyään pelin voi saada useammastakin paikasta, mutta paras on todennäköisesti GOG eli Good Old Games: http://www.gog.com/en/page/fallout_promotion/pp/17ba0791499db908433b80f37c5fbc89b870084b
Koska tuohon versioon pitäisi pystyä asentamaan fanipäivitykset päälle. Näistä ehdottomasti paras on TeamX:n 1.3.4 päivitys: http://www.nma-fallout.com/forum/dload.php?action=file&file_id=1075


FALLOUT 2

Vuonna 1998 julkaistu jatko-osa. Jatkaa löyhästi ykkösosan juonta. Maailma on suurempi ja kaikkea on enemmän. Osa faneista ei arvosta pelin sisältämiä pop-kulttuuri viittauksia mutta eivät ne minua kovin pahasti häirinneet. Kaiken kaikkiaan aivan yhtä hyvä, ellei jopa parempi, peli kuin ykkönenkin.

Fallout 2:sen saa myös GOG:sta pilkkahintaan ja NMA:sta löytyy useampikin modi ja päivitys. Parhaan pelikokemuksen saa kun käyttää Killapin päivitystä: http://www.nma-fallout.com/forum/dload.php?action=file&file_id=704


PLANESCAPE: TORMENT

PS:T on yksinkertaisesti tarinaltaan ja kerronnaltaan paras roolipeli mitä PC:lle on ikinä tehty. Sen juoni on syvällinen ja monivivahteinen. Peli on tehty samalla Infinity-moottorilla kuin esimerkiksi Baldur's Gatet mutta sitä on muokattu aiheeseen sopivammaksi. Edelleen isometrinen kuvakulma, taistelu on muuttunut reaaliaikaiseksi - tosin tauottaminen onnistuu. Itse asiassa taistelu vain häiritsee juonen selvittämistä. Jos lukeminen hirvittää ja Harry Potterit ovat syvällisintä proosaa mitä on yläasteen Aleksis Kiven jälkeen tullut luettua, tämä peli ei todennäköisesti ole sinua varten. Grafiikka ja äänet edelleen toimivat, vaikkeivat tietenkään vedä vertoja moderneille peleille. Mutta jos geneerinen fantasia kyllästyttää, PS:T on vahvasti erilainen roolipeli.

Peli on hankala löytää nykyään, sillä se ei ollut suuri myyntimenestys aikanaankaan. GOG ei vielä pidä sitä sisällään, mutta Gametapista sen löytää: http://www.gametap.com/play/gameDetails/000151550
Valitettavasti Gametapin pelejä ei pysty fanipäivityksillä parantamaan, mikä on PS:T:n tapauksessa harmi, sillä viimeinen virallinen päivitys jätti peliin muutaman bugin. Ei mitään katastrofaalista. Toivottavasti GOG ottaa sen listoilleen pian. Peliin on saatavissa sekä un-official patch että restoration patch ja nykyään myös wide-screen resolution patch.


Bioware

Alunperin Interplayn alihankkija, Bioware nousi kuuluisuuteen Baldur's Gate -sarjallaan. Niiden jälkeen Bioware on puskenut markkinoille toinen toistaan keskinkertaisempia roolipelejä, huipentuen tämän vuoden pohjanoteeraukseen, Mass Effectiin. Tuleva Dragon's Age saattaa olla pelastus tai sitten ei (EA osti Biowaren tänä kesänä)i. Biowaren vahvuus on tarinankerronta - vaikka yksikään ei vedä vertoja Planescape: Tormentille, on Biowaren peleissä yleensä hyvinkin viihdyttävä ja mukaansatempaava tarina.

Spawn of Bhaal -saaga

eli toisin sanoen Baldur's Gate, Tales of the Sword Coast, Shadows of Amn ja Throne of Bhaal. Kaksi peliä, molempiin yksi lisäosa. Kokonaisuudessaan kattavat mahtavan tarinan joka sijoittuu D&D Forgotten Realms -maailmaan. Jos eeppinen fantasia on sinun juttusi, tätä ei kannata jättää väliin. Roolipelaamisen kannalta keskinkertaisia pelejä mutta kuten sanoin, tarina on hieno. Pelit saa ostettua Amazonista tai vaikka eBaysta.

Kun ja jos saat pelit käsiisi, hae ehdottomasti BGTuTu-paketti, osoitteesta: http://www.pocketplane.net/mambo/index.php?option=content&task=blogcategory&id=143&Itemid=98
Se mahdollistaa ensimmäisen Baldur's Gaten pelaamisen BG2:sen moottorilla, mikä helpottaa pelikokemusta suuresti. Lisäksi se tarjoaa tuen moderneille näytönohjaimille ja suuremmille resoluutioille. Ilman päivitystäkin pelin voi pelata läpi mutta loitsuefektit voivat näyttää hassuilta (tai kaataa pelin).


Shadows of Undrentide ja Hordes of Underdark

Biowaren toiseksi paras eeppinen saaga. Eli ensimmäisen Neverwinter Nightsin kaksi lisälevyä. Tarina on lähes yhtä eeppinen kuin Baldur's Gatessa. Jos omistat NWN:n tai saat sen halvalla, unohda tylsä peruskampanja ja ehdottomasti pelaa lisälevyt läpi. Grafiikka on rujoa mutta toimivaa (3D-grafiikka vanhenee paljon huonommin kuin 2D...), roolipelaus vaihtoehdot eivät päätä huimaa (joko olet hyvis tai mulkvisti joka silti pelastaa maailman) mutta tarina on hyvä. Biowarelle täytyy nostaa hattua siitä että NWN:sia on tuettu loppuun asti, viimeisin 1.65 päivitys ei enää korjannut mitään bugeja vaan toi vain lisää sisältöä peliin.


Troika

Troika oli roolipelaajien pelastus 2000-luvun alussa kun maailma näytti synkältä. Valitettavasti Troika ei onnistunut saamaan kunnollista julkaisusopimusta ja teki vain kolme peliä ennen konkurssia. Troikan pelejä on haukuttu bugisiksi, mikä onkin totta, mutta syy ei ole kokonaan Troikan - firman pelit olivat erittäin kunnianhimoisia roolipelejä mutta julkaisoiden deadlinet olisivat sopineet paremmin Diablo-klooneille. Ja Fallout-fanien murheenpäivä koitti 2006 kun selvisi että Troika yritti ostaa Fallout-lisenssin Interplaylta mutta Bethesda löi isomman tukun rahaa pöytään. Troikan kaikilla peleillä on innokas fanijoukko joka edelleen päivittää pelejä ja nämä fanipäivitykset ovatkin tarpeen. Paras fanisivusto on Terra Arcanum: http://www.terra-arcanum.com/ joka sisältää kaiken mahdollisen kaikista kolmesta Troikan peleistä.

Arcanum

Hyvin mahdollisesti ainoa Steampunk-peli koskaan ja varmasti ainoa Steampunk-roolipeli PC:llä. Kilpailee vahvasti Falloutin ja Tormentin kanssa parhaan roolipelin paikasta monien sydämissä. Isometrinen kuvakulma, reaaliaikainen TAI vuoropohjainen taistelu, erittäin laajat hahmonkehitysmahdollisuudet, vahva tarina ja moraaliset valinnat sekä niiden seuraukset. Valitettavasti Sierra kiirehti pelin markkinoille ennen aikojaan sekä vaati siihen täysin turhan moninpelin. Kuuhun kurkoitettiin mutta ilmakehään jäätiin. Pelin voi pelata vaikka haltiavelhona, kääpiömusketöörinä, örkkitappelijana, ihmiskeksijänä tai vaikkapa jälkeenjääneenä puoli-peikko rumiluksena. Tai minä hyvänsä yhdistelmänä näistä. Valitettavasti taistelua on pelissä pakollisesti eli diplomaattihahmolla ei peliä voi läpäistä. Se on silti pieni miinus tässä pelissä.

Terra Arcanumista löytyy erinomaiset fanipäivitykset jotka korjaavat peliin jääneet bugit.

Vampire the Masquerade: Bloodlines

Vamppyyripeli joka todistaa että roolipeli voi olla hyvä ja syvällinen vaikka onkin reaaliaikainen ja hahmon silmistä kuvattu. Juoni on mukaansa tempaava ja roolipelausmahdollisuudet erilaisina vamppyyreina pakottavat hakkaamaan peliä. Tässä pelissä kannattaa todellakin olla tarkkana puheittensa ja tekojensa kanssa - on äärimmäisen todennäköisesti että niistä joutuu vastuuseen, tavalla tai toisella.

Terra Arcanumista fanipäivitykset tähänkin peliin.

Mainitsen nopeasti TOEE:n eli Temple of Elemental Evilin. Roolipelinä keskinkertainen mutta D&D:hen pohjautuva taistelujärjestelmänä erinomainen. Jos tulee mahdollisuus, fanipäivitykset kehiin ja kannattaa kokeilla.


Obsidian

Obsidian koostuu niistä Black Islen työntekijöistä jotka eivät menneet Troikaan. Obsidianilta löytyy siis suuria lahjakkuuksia, erityisesti Chris (I wanna have your babies!) Avellone, jonka aivojen tulosta Torment 90% on. Obsidian on kulkenut kivisen taipaleen perustamisensa jälkeen, aloittaen Biowaren jämillä (Knights of the Old Republic 2 ja Neverwinter Nights 2) mutta on nyt tekemässä vihdoin ihan omiakin pelejään. Tulevaisuus vaikuttaa varovaisen lupaavalta, Obsidian tekee kahta toimintaroolipeliä paraikaa sekä toista lisälevyä NWN2:een.

Spoiler

<-- MCA = Mister Chris Avellone

Mask of the Betrayal

NWN2:sen lisälevy, joka palautti monien uskon Obsidianiin. KOTOR2 oli hieman parempi kuin KOTOR1:nen, mutta ei paljoa, eikä NWN2:sen peruskampanjassa ole kehumista. Mutta lisälevy on puhdasta kultaa. Erinomainen tarina, hyvät valinnat, tunnelmallinen musiikki. Jos NWN2 löytyy kiintolevyltä, tämä on pakkohankinta. Ja vaikka NWN2:sta ei omistaisikaan, se kannattaa nyt hankkia tämän ja tulevan lisälevyn takia.



Puuh, siinäpä tuo. Seuraavassa viestissä peleistä jotka jäivät rimaa hipoen sen alle.

 

[Latex]

Pelasis Baldur's gate 2:n ja Icewind Dale 2:n nuorempana. Nwn2:sta en pitänyt.

Missä on NetHack?

 

[Egoist XIV]

RAAAAH! DIABLO ykkönen

Joo, falloutit on kans todella hyviä. Olen itse aika lailla klassikoiden perään eli falloutteja on hakattu ties kuinka monta tuntia. Ei kuulu genreen mutta Duke Nukem 3D löytyy kans

 

[Troll]

"Vampire the Masquerade: Bloodlines"

Yksi parhaista peleistä joita tiedän. Siinä on vain niin mahtavaa, kun selviää pitkälle jo puhumisella ja loput vastustajat hoitaa sitten helposti hiiviskelyllä. Isoveljeni hahmo oli lopussa niin hyvä hiiviskelyssä, että saattoi hiipiä kirkkaassa valossakin ja vastustajat eivät tajunneet mitään, kun yksi tyyppi sai katanan selkäänsä aivan niiden edessä... Täytyy vain olla oikeanlainen hahmo. Upea peli

Muita noista en sitten ole pelannutkaan.

 

[Jhessail]

KESKINKERTAISET ROOLIPELIT JOISSA ON HYVIÄKIN PIIRTEITÄ


Näitä onkin sitten enemmän. Täysin satunnaisessa järjestyksessä.

Icewind Dale & Icewind Dale 2

Juoni on ok, roolipelaus melko olematontoa, luolastoissa taistelua ja tutkimista sitäkin enemmän. Monet pitävät näistä
peleistä juuri tuosta syystä.

Temple of Elemental Evil

Hyvin samantyyppinen peli kuin IWD:t, hieman tuoreempi vain. Ehdottomasti tarvitsee CircleOf8-fanipäivitykset. Taistelusysteemi on erinomainen ja oikeasti taktinen.

Ultima Underworld 1 & 2

Pelit jotka todistivat jo varhaisella 90-luvulla että 3d-grafiikka ja avoin maailma voi toimia roolipeleissä. Itse roolipelausta peleissä on vähän, pikemminkin pitäisi puhua seikkailupelistä
jossa hahmo kehittyy pelin aikana. Grafiikka on melkoisen karmeaa nykymittapuulla ja paljon onnea jos näitä yrittää jostain löytää ja saada moderneilla koneilla toimimaan.
Mutta ikinä ei unohda ensimmäistä kertaa kun vamppyyrilepakko lennähtää pimeydestä naamalla ja puraisee nenän irti. Putosin tuolilta.

Daggerfall & Morrowind

Bethesdan parhaat tuotokset. Molempien grafiikka on rumaa nykystandardeilla (3d ei ikäänny yhtä hyvin kuin 2d...) mutta edelleen pelattavia. Daggerfall erityisesti
ansaitsee kunniamaininnan fyysisesti suurimpana maailmana mitä roolipeleissä on käsittääkseni nähty. Morrowind on laimennettu versio mutta ihan ok jos tykkää
lajityypistä.

Ultima I-X

Ensimmäiset roolipelit jotka toivat moraalikysymykset pelaajan pohdittavaksi. Kaikki ovat lähes pelaamiskelvottomia nykyään. Viimeiset osat olivat melkoista sontaa ja osviittaa
Originin kuolinkouristeluista (kiitti vitusti EA). Kannattaa pitää silmät auki erilaisten modernisointiprojektien suhteen, niitä on useampiakin liikkeellä. En ole itse kaikkia näitä pelannut mutta kyllä pikkulapsoseen iski Ultima 6 aikanaan kovasti.

Wasteland

Falloutin henkinen esi-isä. Pelikelvoton nykyisellään - tai vaatii ainakin kauheasti virittelyä. Mutta ensimmäinen roolipeli jossa pelaajan valinnoilla oli (lievää) merkitystä ja ensimmäisiä ydintuhon maailmaan sijoittuvia pelejä.

SSI:n kultalaatikko-sarja

SSI julkaisi yhdeksän AD&D peliä jotka olivat lähes identtisiä toistensa kanssa, alkaen Pools of Radiancella. Nimitys tulee kullanvärisestä laatikosta mihin peli oli pakattu. Collectors Edition joka sisältää kaikki yhdeksän saattaa löytyä vielä jostain mutta turha vaiva, pelejä on lähes mahdotonta saada toimimaan nykykoneilla. Mutta sisälsivät monta ideaa joita myöhemmin on lämmitelty vaikka kuinka monta kertaa: hahmonluonti, ryhmä- ja vuoropohjainen taktinen taistelu ja eeppinen juoni. Samalla "pelimoottorilla" on tehty myös Buck Rogers-scifi rope ja muistaakseni jopa Spelljammer-maailmaan sijoittuvat rope. Haluaisinpa nähdä jonkun Xbox-pelaajan hakkaavan edes yhtä näistä läpi...  Pools of Radiancesta on tehty moderni versio joka kuulemma on aivan hirveän buginen paska ja surkea roolipeli.

Neverwinter Nights & Neverwinter Nighst 2

Biowaren alkuperäinen ja Obsidianin jatko-osa. Päivittivät pelimoottorin siinä välissä mikä näkyy lievästi parempana grafiikkana ja huonompana kamerana. Molempien peruskampanja on keskinkertaista höttöä mutta lisälevyt rautaa niinkuin yllä kirjoitin. Molempiin löytyy valtavasti moduuleita netistä eli kyllä pelattavaa riittää.

Jade Empire

Fantasia-kungfu-mätkintä-kiina-rope-viritelmä. Maailma on laimea rip-off kiinalaisesta mytologiasta ja taistelut ovat kuin mätkintäpelistä. Juoni on kohtuu viihdyttävä ja peli on melko lyhyt - taisin itse hakata sen viikossa läpi. Roolipelaus on olematonta - lähinnä voit valita oletko kirkasotsainen hyvis vai v-mäinen mulkvisti, mutta maailman joudut silti pelastamaan. Sama ongelma toistuu kaikissa Biowaren peleissä. Kunniamaininta aivan helvetin ärsyttävistä minipeleistä joissa ei ole mitään järkeä. Oikea kunniamaininta siitä että pelihahmo voi olla hetero- tai homoseksuaali, rohkea veto Ameriikassa. No, tämähän kostautui Biowarelle sitten Mass Effectin suhteen.

The Witcher

NWN1:sen moottorilla tehty, puolalaiseen fantasiakirjasarjaan perustuva peli. Taistelu on turhan mätkintäpainotteista minulle ja peli on kohtuuttoman raskas kun miettii kuinka vanha moottori sillä on. Hahmonluontia ei ole ja roolipelausmahdollisuudet ovat rajalliset. Monet kehuvat että peli paranee loppua kohden. Kunniamaininta oikeasti vaikeista taisteluista joissa on aivan mahdollista kuolla kupsahtaa.

Knights of the Old Republic

Jos fanittaa Tähtien Sotaa, KOTOR 1&2 ovat melkein pakkohankinta. Pelit eivät kauhean ihmeellisiä ole mutteivat nyt niin huonojakaan. Eli siis keskinkertaisia. Kakkosen juoni on hieman 'laadukkaampi' kuin ykkösen mutta se on myös makuasia. Pelit on muistaakseni tehty NWN1:sen moottorilla mutta se toimii ihan hyvin. Kumpaakaan en jaksanut pelata läpi... tosin siinä oli sivussa kaikkea muutakin, niinkuin esim omat häät ja tuollaista pientä.


Ja lopuksi sitten kakka-sarja.

 

[Jhessail]

KAKKA-SARJA ELI PELIT JOTKA OLISI KANNATTANUT JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ

Tämä varmastikin kuumentaa tunteita joten yritän perustella tarkemmin miksi jokin peli
kuuluu mielestäni tähän luokkaan.


Oblivion

Vihollisten ja aarteiden automaattinen riippuvuus hahmon tasosta. Paperilla kohtuu hyvä idea, käytännön toteutus aivan perseestä.
Maailma joka on täynnä luolia, hautoja, katakombeja jotka puolestaan ovat täynnä mitä erilaisimpia hirviöitä. Paitsi että ne ovat
identtisiä - näet yhden luolan, olet nähnyt kaikki luolat. Järkyttävän typerä tekoäly - liittolaiset juoksevat hahmon eteen kuolemaan,
kyläläisten muka "aidot" puheet käsittävät puolen tusinaa puheenaihetta. Kammottavat alipelit - tiirikointi ja keskustelu. Roolipelissä
moiset asiat riippuvat hahmon taidosta, ei pelaajan taidosta. Vaikka lockpick olisi 1, taitava pelaaja tiirikoi lukon kuin lukon auki.
Järjetön taitosysteemi - OK, se oli paha jo Morrowindissä mutta Oblivion vielä vähensi taitojen määrää eikä korjannut edellisen osan mokia.
Saan loputtomasti lisää akrobatia taitoa kunhan vain hypin paikoillani ylös ja alas. Taistelusysteemi ontuu ja tökkii - jouset ovat pahasti
alitehoisia, lähitaistelu taidotonta huitomista. Roolipelaus olematonta - voit yhtä aikaa olla vaikka kaikkien kiltojen päämestari. Tehtävät
itseentoistavia ja enimmäkseen typeriä. Hahmonluonti onneton räpellys. Ääninäyttely perseestä.

Olin itsekin hurmaantunut pelistä noin puolen tunnin ajan. Sitten alkoi neljän tunnin epätoivoinen "pidän, pidän, pidän" hokeminen.
Sitten koitti uninstall. Kokeilin peliä uudestaan vuosi sitten, kun Pelit-lehdessä oli juttu modeista jotka "pelastavat" pelin. Eipä paljoa
auttanut - nyt uninstaus tapahtui vain muutamaa päivää myöhemmin.

Toisaalta Oblivionin surkeus ei ole mikään yllätys - Bethesda on järjestään erottanut vanhaa kaartia joka teki ensimmäiset, laadukkaat pelit.
Oblivionin tekijät olivat enimmäkseen kolmoskaartia talon sisältä tai upouusia tulokkaita. Ja se näkyy. Oblivion on myös malliesimerkki
"hypen" vaikutuksesta peliteollisuudessa. Peli sai ilmestyessään käsittämättömän hyvät arvostelut ympäri maailmaa, arvostelut mitä se ei
todellakaan ansainnut ja möi myös kuin häkä. Kuinkahan moni pelaaja on kironnut itsekseen rahan hukkaamista?


Mass Effect

Toinen erinomainen "hypen" esimerkki. Mistä lähtien roolipelin ensisijainen arviointiperuste on ollut grafiikka? Syytän konsoleita 
Aneeminen ja kliseinen pelimaailma, onnettomat roolipelausmahdollisuudet, ei hahmonluontia. "Suuri galaksi tutkittavana!" Siis täh?
Pari hassua aurinkokuntaa joista löytyy yksi tai kaksi planeettaa joita voi tutkia jalkapallokentän kokoisella alueella? Ja planeetat ovat lähes
identtisiä. Ai niin ja se mönkijäauto on muutoin tuhoutumaton - voit ajaa vuorelta alas, ei haittaa. Sivutehtävät ovat yhtä tai kahta poikkeusta
lukuunottamatta turhan päiväistä höttöä. Saalis on sidottu hahmon tasoon, kuten epäilyttävän monet taistelutkin - kuoleminen vaatii jo yritystä.
Kammottavalla tavalla yksinkertaistettu hahmonkehitys joka silti onnistuu olemaan epälooginen. "Siis koska en omista kivääritaitoa, en osu rynkyllä
edes ladonseinään mutta pistoolilla ammun satojen metrien päähän headshotteja?" JEE! Typerä "taika"systeemi, eikun siis Biotics ja Technics...
Jos on ikinä elämässään lukenut sci-fiä tai tähtitiedettä, tulee itku silmään peliä pelatessa.
PUTKIJUOKSU! Jos herranjestas meillä on hieno avaruusalus, miksi helvetissä se pudottaa pelaajan kauas vihollisen tukikohdasta? Jotta saadaan
keinotekoisesti pelille pituutta kun pelaaja pakotetaan taistelemaan TÄYSIN aivottomia vihollisia vastaan kanjoneissa, ilman mitään vaihtoehtoa.
Ja älkää sanoko että pelissä on moraalisia valintoja - se että tappaako sen hyönteisrodun vai ei on merkityksetöntä koska sillä ei ole mitään seurauksia.
Vittu kun vituttaa, antakaa rahat takaisin!

Jaahas, parempi lopettaa tähän ennenkuin verenpaine kopsahtaa yli. Älkääkä edes mainitko Fallout3:sta.

 

[Jhessail]

Missä on NetHack?

Aaa, sori. Unohtui NetHack, ADOM ja kloonit kokonaan - ne eivät ole minuun uponneet ollenkaan.

 

[Vennant]

Joo, tuli toi Mass Effect ostettua PClle. Ei ole niin hyvä kuin mitä arvostelijat väittävät.

 

[Troll]

Jade Empire

Fantasia-kungfu-mätkintä-kiina-rope-viritelmä. Maailma on laimea rip-off kiinalaisesta mytologiasta ja taistelut ovat kuin mätkintäpelistä. Juoni on kohtuu viihdyttävä ja peli on melko lyhyt - taisin itse hakata sen viikossa läpi. Roolipelaus on olematonta - lähinnä voit valita oletko kirkasotsainen hyvis vai v-mäinen mulkvisti, mutta maailman joudut silti pelastamaan. Sama ongelma toistuu kaikissa Biowaren peleissä. Kunniamaininta aivan helvetin ärsyttävistä minipeleistä joissa ei ole mitään järkeä. Oikea kunniamaininta siitä että pelihahmo voi olla hetero- tai homoseksuaali, rohkea veto Ameriikassa. No, tämähän kostautui Biowarelle sitten Mass Effectin suhteen.

Minulla kyllä meni vain muutama päivä kun pelasin läpi. Todella hyvä, mutta ehdottomasti liian lyhyt peli. Roolipeliksikin voi sanoa, mutta ei siltä osalta kovinkaan kummoinen.

Knights of the Old Republic

Jos fanittaa Tähtien Sotaa, KOTOR 1&2 ovat melkein pakkohankinta. Pelit eivät kauhean ihmeellisiä ole mutteivat nyt niin huonojakaan. Eli siis keskinkertaisia. Kakkosen juoni on hieman 'laadukkaampi' kuin ykkösen mutta se on myös makuasia. Pelit on muistaakseni tehty NWN1:sen moottorilla mutta se toimii ihan hyvin. Kumpaakaan en jaksanut pelata läpi... tosin siinä oli sivussa kaikkea muutakin, niinkuin esim omat häät ja tuollaista pientä.

Aika hyvä peli, mutta kyllästyin melkein heti kun pääsin ensimmäiseltä planeetalta pois. Nyt en enään onnistu asentamaan sitä takaisin jostain syystä, vaikka haluaisinkin taas pelata...

 

[Worbah]

Kyllä Deus Exät pitäs mainita. Ja olen kyllä sitä mieltä, että Oblivion ja Mass Effect molemmat ovat vähintään keskinkertaisia ropeja. Ja toi "älkää edes mainitko Fallout 3:sta" heitto oli kyllä niin perus-urpo NMA:lailua, ellet sitten ole jo peliä testaillut. NWN 1 lisäosineen sen sijaan oli ihan yhtä kyrpää. Paskaa dialogia, apinat hahmot, ja hahmoista tulee jotain vitun puol-jumalia. Kliseistä kilohinta-dragonlance tason paskaa.

 

[Jhessail]

ÄÄÄH, Deus Ex! Unohdan sen aina, kun en sitä itse ikinä pelannut.

Worbah, sanotaanko näin että se voi olla ihan hyvä peli, mutta roolipelinä olen erittäin skeptinen ja Falloutin kanssa sillä ei juurikaan ole mitään tekemistä. Ja olen seurannut tuotantoa alusta lähtien, lukenut nyt jo kaksi tusinaa arvostelua eikä mieli ole muuttunut. Mass Effectin pettymyksen jälkeen en rahojani siihen pistä. Se että joku GameSpyn peliarvostelija antaa sille 5/5 sen perusteella että pelasi peliä 14 tuntia Bethesdan valvonnan alla, Bethesdan maksamassa hotellissa ei todellakaan kasvata luottamusta "arvosteluun".

Miksi mielestäsi Oblivion ja Mass Effect ovat keskitason ropeja? Mielestäni se ei riitä että niissä on hieno grafiikka ja tuotanto maksoi miljoonia. Kummassakaan pelaajan valinnoilla ei ole kuin kosmeettinen merkitys. Kummassakaan ei oikeasti voi pelata kovinkaan erilaisilla hahmoilla, molemmissa pakotetaan pelaaja taistelemaan jatkuvasti. Daedra-portit ja Mass Effectin planeetat ovat yhtälailla putkijuoksuja. Mass Effectissä ei herännyt mitään intressiä yhteenkään kumppaniin - siinä ydinpommikohdassa kun piti valita kumpi jamppa jää planeetalla kuolemaan, tein valinnan kolikolla. Oblivionissa ei missään vaiheessa ollut tunnelmaa pääjuonen kannalta. Ei annettu mitään hyvää syytä että tahtoisin pelastaa keisarikunnan. Tosin ei sillä pelastamisella niin kiirettä, kauhea demonien invaasio kun ei oikeasti tapahtunut. Jos pääjuonen ideana on että maailmanloppu lähestyy ja on hätä hätä, niin sen pitäisi näkyä pelissä. Sama Mass Effectissä - pelaajalle kerrotaan että nyt pitää kiiruhtaa pysäyttämään se pahis mutta ei huolta, kyllä se kiltisti odottaa siellä kunnes olet kolunnut kaikki sivutehtävät ja keräillyt mineraalit sun muut härpäkkeet.

Mikä niitä olisi voinut parantaa? Oblivionissa jo heti se että peli olisi noteerannut pelaajan hahmon olevan jonkin killan pomo. Killan johtamisesta olisi voinut tehdä hyvän "alipelin", vähän samaan tyyliin kuin NWN2:ssa oli sen oman linnan kanssa. Ja jos demonien kanssa oli hätä, niiden pitäisi ihan oikeasti tehdä sitä invaasiota, eikä vain oksentaa paria demonia heilumaan portin ympärille. Huipentuen siihen että jos pelaaja ei tee mitään, niin lopulta demonit mellastavat itse Imperial Cityssä. Varastamisesta olisi voinut tehdä mielekästä - nyt ihmiset telepaattisesti tietävät varkaudesta ja kauppiaat eivät suostu moista ostamaan, paitsi se Varkaiden Killan jamppa. Todella loogista. Ja tiirikointi/keskustelu-alipelit pois, taitoheito/tarkastus niiden tilalle. Taitosysteemiä olisi pitänyt rajoittaa niin että peli tarkastaa taidon määrän ja sen mitä pelaaja on oikeasti tekemässä ennenkuin antaa lisää pisteitä taitoon. Tyyliin, "pelaajan akrobatia on alle 30, saa lisäpisteen nurmikolla hyppimisestä. Akrobatia yli 30 mutta alle 50, saa lisäpisteen vuorilla hyppimisestä" jne.

Mass Effectiä olisi parantanut huimasti jo se että tutkittavissa planeetoissa olisi ollut oikeasti tutkimisen meininki. Eli vaikka sitten vähemmän planeettoja jolle laskeutua (oikeasti moisia arvellaan olevan kohtuu vähän galaksissa, tosin asiastahan ei kovinkaan paljon vielä tiedetä) mutta että erilaiset ilmakehät ja painovoimat olisivat vaikuttaneet enemmän. Ja miten yksi jättiläismatorotu on muka usealla eri planeetalla, useissa eri aurinkokunnissa? Missä oli vehreät kasvit? Kentistä olisi saatu järkevämmät tekemällä niistä avoimemmat. Nyt autolla ajelu ja tykkitornien tuhoaminen on vain yksi, turha alipeli lisää. Pelaajalle enemmän valintoja - miksi en voi tehdä yhteistyötä tekoälyn kanssa? Tai miksi en voi liittoutua alamaailman kanssa poliisia vastaan - maksakoot minulle vaikka lahjuksia? Ei Shepard välttämättä mikään kirkasotsainen omenapiirakan puolustaja ole. Tai miksi en voi raportoida poliisille siitä jampasta joka haluaa pelaajan skannaavan niitä robotteja - niiden häiritseminenhän oli ankarasti kiellettyä!

Nuo nyt hihasta ravistettuina.

 

[Eric_Clapton]

Ongelmahan on (nyky)klassinen! Joko tehdään löysällä juonella oleva iso avoin vapaa hiekkalaatikkomaailma tai sitten tiukasti rajattu juonellisesti etenevä kokonaisuus. Oblivionissa minua eniten ärsytti ne pirun hevoset. Oli kuitenkin jo tottunut M&B:ssä taistelemaan hevosen selästä, niin oli todella mullistavan hienoa taistelua, kun piti laskeutua selästä tappamaan susia, jotka muuten seurasivat pelaajaa loputtoman pitkälle.

On kuitenkin vaikea löytää se tasapaino miten edistää tarinaa avoimessa maailmassa. Oblivionin maailma oli kuitenkin aika hieno. Tosin hahmograafisesti ei kovin hääppöinen. Siitä päästäänkin seuraavaan ropeissa ärsyttävään puoleen;

Onko vielä M&B:n lisäksi yhtä ainotta nk. fantasiaropea, missä ei ole suippokorvahaltioita, valoefektivelhoja ja örkkejä? Olenko tosiaan ainoa joka on täydellisen kyllästynyt erilaisiin Tolkienmaailmoihin? Ropeissa kuitenkin mielummin lyön miekalla kun ammun laserilla. Ylipäätään koko ropegenre on jotenkin jumittunut historialliseen fantasiaan tai scifiin. Missä on WWII ropet? Missä on tavalliseen maailmaan tavalliseen ihmiseen tavallisien eliöiden maailmaan sijoittuvat ropet? Voisi olla ihan hilpeä pelata avoimessa maailmassa vaikka poliisina? Tai jos vaikka olisit sairaanhoitaja? Myönnän, tarinan keksiminen ei ole ihan helppoa moiseen maailmaan. Avoimet hiekkalaatikot on jo GTA muodossa käyty läpi, mutta jokin näissä tietokoneiden ropeissa vaan mättää ja rajusti.

Minulle M&B möi itsensä sillä että siinä ei ollut örkkejä ja haltioita ja velhoja. Myöhemmin toki kun ihan kokeilin isommin peliä, tajusin onet muut hienoudet, mutta myyntiartikkelina toimivat nuo.

Eric_C

 

[Jhessail]

Eric_Clapton, oletko kuullut Age of Decadencestä?

http://www.irontowerstudio.com/

Se on isometrinen, vuoropohjainen indie-roolipeli kehityksen alla, lähestyy valmistumista. Ehkä jo ensi keväänä?

Sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan mutta ilman haltioita ja örkkejä. Tai velhoja. Valtava keisarikunta on romahtamut
apokalyptisessä sodassa ja pelaaja on yksi onneton joka koettaa elää raunioiden keskellä. Mieti Länsi-Rooman tuhoutumista
Maapallolla potenssiin tuhat. Vaikuttaa erittäin lupaavalta ja pelin tekijät säännöllisesti kommunikoivat foorumilla fanien kanssa.

Joko tehdään löysällä juonella oleva iso avoin vapaa hiekkalaatikkomaailma tai sitten tiukasti rajattu juonellisesti etenevä kokonaisuus.

Mutta kun sen ei ole pakko olla joko/tai. Fallouteissa oli kohtuullisen suuri ja vapaa hiekkalaatikko missä mellastaa, mutta teoillasi oli seuraamukset.
Tapoit supermutantit Necropoliksesta? Supermutanttiarmeija valtaa kostoksi Necropoliksen ja lahtaa kaikki asukkaat.
Samoin juoni eteni ja siinä oli aikaraja - ensin 150 päivää ennenkuin juomavesi loppuu ja sen jälkeen 500 päivää kunnes Mestarin armeija valtaa
Vault13. 500 päivän rajoitus poistettiin päivityksessä pelaajien vaatimuksesta mutta se mutanttiarmeija kyllä valtaa pelin muut kaupungit ajan kanssa.

 

[Eric_Clapton]

Mun mielestä ei ole oikein verrata falloutteja moderneihin peleihin. Modernien pelien mekaniikka on niin hyvässä kuin pahassa kuitenkin niin älyttömän paljon monimutkaisempaa ja isompaa kun fallouteissa. Tottakai olen samaa mieltä että sen ei tarvitsisi olla valinta vapauden ja juonen välillä, mutta ymmärrän kyllä pelintekijöitäkin siitä että ei se ole helppoa. Ei todellakaan helppoa. Dynaaminen maailma jossa juoni etenee pelaajasta riippumatta tai sen seurauksena on vaan ihan hemmetin vaikea tehdä.

Hyvä esimerkki dynaamisen ja vapauden yhdistämisestä juonelliseen toimivuuteen oli kuitenkin Operation Flashpoint. Tai ei se tietysti ollut niin älyttömän dynaaminen se kampanja, mutta siinä teoilla oli kuitenkin selkeästi seuraukset, juonta kuljetettiin eteenpäin koko aika ja maailma oli ennennäkemättömällä tavalla vapaa.

En ole kuullut ko. projektista. menen tutustumaan.


Eric_C

 

[Worbah]

Tjoo, Oblin pääjuoni oli kyllä aika scheissee kun sitä näin muistelee, mutta sitä silloin tällöin yhä pelaa fiilistelynä, puolen tusinan modin kanssa (tässä yks päivä vedin sen Hackidrtin Cthulhu-henkisen tehtävän taas). Mass Effect taas oli moderniksi ropelteluksi ihan pätevä. Siinä taas sivutehtävät oli ihan saatanan puuduttavia, ja taistelua oli liikaa. Toisaalta niin oli ympäriinsä ravaamistakin, ja se dialogin vallankumouksellisuus oli vähän niin ja näin. Vitutti se, että se mistä selvis Charmilla selvis myös Intimidatella ja päinvastoin.

Ja EC:n kanssa olen täysin samaa mieltä, ropeja saa tehdä historiallisestakin asetelmasta. AOD:ssä näytti mun mielestä jonkin asteista taikomistakin olevan jossain screenissä. Voin toki väärässäkin olla, täytyy myöntää, etten ole perehtynyt asiaan kovinkaan paljon.

Ja mitä Fallout 3:n tulee, olen varauksellisen optimistinen. En ole hirveämmin developer diaryja tms. lukenut, koska niillä harvemmin on mitään merkitystä. En muista pelanneeni yhtään peliä, jonka kohdalla hype olisi millään tavalla pitänyt paikkaansa.

 

[Vennant]

Odotan innolla tulevaksi ISON budjetin keskiaika euroopa ropea. Mieluista olisi esim todella näyttävä ja realistinen taistelusysteemi, mallia voisi ottaa muunmuassa Assassin's Creedistä. Mukana olisi myös hyvä olla hyvä hevosellataistelu systeemi.

 

[Eric_Clapton]

Itsekkin hakkasin oblia kyllä melko pitkälle tosi vapaamuotoisesti ja juonta liiemmin seuraamatta, melko paljon pelimekaniikka modattuna. Jouset siinä kanssa otti kalloon tällaista vanhaa jousiampujaa. Hitto jos peuran saan ammuttua omatekoisella perinnejousella(oli muuten mainio metsästysreissu etelänaapuriimme), niin sarvi-puu-metalli laminoidulla mongolijousella pitäisi kyllä susi tai villisika kuolla. Oblin pelaaminen sitten loppui, kun hevostaisteluttomuus rupesi ottamaan kaaliin ihan tosissaan. DVD levy ei enää toimi kun siihen osui läjä hauleja 10 metristä.

Eric_C

ps. Mutta täytyy myöntää että kyllä tähän M&B:n jotain juonellista sisälttöäkin kaipaisin. Nimenomaan ohjattua juonellista sisältöä. Vaikka sitten ihan yksinkertainen, mutta jotain muuta kun random questeja. Olis jokin päämäärä.

 

[Worbah]

Vittu kun joku ees tekis jonkin pelin, jonka juoni on vähemmän eeppinen. Eikö se vitun maailma ole jo riittävän useasti pelastettu? Tämän takia pidän esimerkiksi Fallout 3:n päätehtävän perusideasta.

 

[Eric_Clapton]

Vittu kun joku ees tekis jonkin pelin, jonka juoni on vähemmän eeppinen. Eikö se vitun maailma ole jo riittävän useasti pelastettu? Tämän takia pidän esimerkiksi Fallout 3:n päätehtävän perusideasta.

Totta! yritin samaa sanoa tossa suomimodikeskustelun yhteydessä, että eikö se riitä että Maunu Talonpoika pelastaa itsensä Turun maaherralta tjsp.

 

[Jhessail]

Darklands

Pelasin tätä joskus nakki&sormi silloin kun Worbahin jättiläiset kävelivät maan päällä eli heti Atlantiksen uppoamisen aikoihin 

Enivei, keski-eurooppa, ei taikuutta, luo neljän hengen ryhmä sankareita jotka avoimessa maailmassa koluavat kyliä ja kukkuloita,
jahdaten noitia ja maantierosvoja tai vaikka ruveten rosvoiksi. Käyttöliittymä oli aivan kauhea ja kuolin melkein jokaisessa taistelussa
mutta kuulemma todella hyvä hiekkalaatikkopeli historian alkuhämäristä. Taisi jopa olla Microprosen.

pelimekaniikka modattuna

Jep ja tuosta syystä (tai tuostakin) haukun Oblivionia mutten esim Troikan pelejä. Koska niissä fanipätsit korjaavat vain bugeja mutta
Oblivionista saa melkein siedettävän vasta kun lataa sen lähes sata eri modia käyttöön joista suurin osa muokkaa pelimekaniikkaa.

tulevaksi ISON budjetin keskiaika euroopa ropea

Hankala kuvitella moisen myyvän tarpeeksi jotta siihen panostettaisiin isoissa yhtiöissä. Ei se myy! Tai ainakin ne luulevat ettei se myy.

mallia voisi ottaa muunmuassa Assassin's Creedistä.

En ole pelannut mutta käsittääkseni siinä oli joku simppeli kahden napin systeemi? Ei siis että moisessa olisi vikaa mutta en ole kuullut
että se olisi ollut mitenkään erinomaisen hieno tai vallankumouksellinen.

Tämän takia pidän esimerkiksi Fallout 3:n päätehtävän perusideasta.

No, se ei kauaa kestä kun se

Spoiler

muuttuu eeppiseksi - Enclaven kimppuun käydään uudestaan, pelastamaan maailma!
Tosin Enclave tuhottiin Fallout2:sen lopussa mutta ei Bethsoft anna moisen haitata. Olisivat voineet keksiä uuden pahiksen prkl.
Varmaan siellä onkin Master jossain taustalla kloonattuna henkiin

Mun mielestä ei ole oikein verrata falloutteja moderneihin peleihin

Miksi ei? Ongelma ei ole siinä etteikö pelintekijät osaisi mutta pääpanostus suunnataan väärille urille - grafiikkaan ja äksöniin. Kaikissa arvosteluissa
on lukenut kuinka F3:sen slow-motion tappamiseen kyllästyy eikä sitä saa kytkettyä pois päältä. Kuitenkin tuohon ominaisuuteen uhrattiin
rahaa ja hikeä vaikka kuinka paljon. Edelleen, jos tehdään Doom45 tai FarCry27, silloin pitääkin keskittyä grafiikkaan ja äksöniin. Mutta ropeissa
jotenkin kuvittelisi että pääpaino olisi kirjoittamisessa ja suunnittelussa.

Ei kukaan hauku Paradoxin Hearts of Iron 2:sta että "vittu kun paska graffa, ei edes antialisingia tai bloomia! silmät vuotaa verta vittu!" vaan
sitä korkeintaan haukutaan liian vaikeaksi ja laajaksi. Mutta kun roolipelejä ruvettiin tuomaan "suurelle yleisölle" niin tottakai niitä aletaan rinnastamaan
räiskintäpeleihin. Kuvakulma on sama ja taistelu päältäpäin katsottuna samanlaista.