Klassikkoroolipelit
- Thread starter Jhessail
- Start date
Users who are viewing this thread
Alotin Lionheart: Legacy of the Crusaderin taas pitkästä aikaa necromancerilla kun löysin speedhackin niin ei tartte odottaa kun mana regee 1/15s. Sain vasta äsken selville että siitä löytyy myös tyttörakkautta.
Lorraine
Regular
Luin topicin alusta että Oblivion kuuluis näihin niin ihan huvikseni vaan sanon et mulla on se.. xD Jaa missähän se ees on. Ja joskus oon kokeillu Diablo ykköstä ja kakkosta. Eiku kakkonen vaan se tais olla.
*koulun
Hyi helvetti, mä en. Mut joistain mein tuhoamisleirin* tytöistä voisin ajatella noin.Jhessail said:
*koulun
Eric_Clapton
Sergeant
jhesulla on oma pointti tossa suuvaahdon keskellä, MUTTA Itse olen tässä ankaran evetyksen lomassa ostellut paljon vanhoja "hyviä" pelejä. Niitä pelejä minkä takia mä pelaan edelleen. Noissa monissa oikeasti hyvissä peleissä, ei pelkästään ropeissa, on sellainen ominaisuus, että ne on tehnyt jotain "ekaa kertaa". Poislukien ehkä lucasartsn sekkailupelit, jotka olivat osasta toiseen melko hyviä (Steamista saa alkuperäisen monkey islandn uusilla äänillä ja graffilla hintaan 3.68€). Ja niitä pelejä meidän on kiittäminen siitä, että nykyään tulee edes melkein hyviä pelejä. Mutta se mutta. Nykyään tekniikka mahdllistaa niin paljon enemmän tekemisen kun joskus 80 tai 90 luvulla, jolloin "kaikki ne hyvät pelit" tehtiin. Siitä seuraa melkoinen nivaska ongelmia. Kun halutaan vapaampaa pelimaailmaa, miten kontrolloida juonen etenemistä juuri halutussa järjestyksessä? Jos tää jamppa osaakin nyt sekä kyykistyä, että ryömiä, niin miten vältetään tlanteet, jossa se pääsee paikkoihin, mistä ei pääse pois? Kun tämä Lasermiekka "oikeasti" tappaisi yhdestä osumasta, tai ainakin irrottaisi raajoja, miten saada peliin minkäänlainen tasapainoinen taistelu? Kun valitetaan ääninäyttelystä, animoinnin laadusta tai grafikasta, niin muistakaa, että saadakseen hyvän ja edes melkein realistisen ääninäyttelyn, pitää ääniä yhden ainoan hahmon nauhottaa kymmenien elokuvien edestä, mielellään moneen kertaan, eri intuitioilla, eri äänensävyillä ja eri agressiotasoilla. Kun animoinnista halutaan realistisempaa, niin miten ratkaista se ongelma, että nykypeleissä on niin käsittämätön määrä hahmon liikkeeseen vaikuttavia asioita, että motincapture näyttelijöitä tarvitaan käyttöön helposti miestyövuosien edestä.
Doom oli aikansa ehdoton ykköspeli. Se teki 3d räiskinnöille jotain, mihin kukaan ei uskonut. Se oli silloin hemmetin hyvä peli. Sitä tuli pelattua ja paljon. Onko se nykyään hyvä? No ei se ole millään muulla mittarilla mitattuna hyvä peli kun nostalgiamittarilla. On toki pelejä, jotka kestävät aikaa paremmin kun toiset. UFO (se ainoa oikea UFO) on edelleen kömpelöä käyttöliittymää, paskaa grafiikkaa, huonoja ääniä ja aivan surkeata talousmallinnusta lukuunottamatta pirun hyvä peli. Silent storm tuli ja uudisti ufon. Kun jos oikein tarkoiksi ruvetaan, niin eihän siinä ollut mitään muuta kun pirun paljon nätimmät ja toimivammat UFO taistelut täysin eri miljöössä.
Olen toki samaa mieltä jhesun (<3) kanssa siitä, että nykypelit on tai ainakin tuntuu meille veteraaneille aika paskalta. Muutamia iloisia poikkeuksia tulee silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti näin tuntuu olevan. Mutta pointtina sanottakoon myös se, että nykypelaaja asettaa pelille aika paljon kovemmat vaatimukset ennen ensimmäistäkään pelisekuntia kun mitä me silloin amiga500:lla tehtiin. Se että cannon fodderissa ei oikeasti ollu ku liikkumisnappi 8 suuntaan ampuminen ja kranaatti, mutta silti se oli perkeleen kova peli, kertonnee jotain.
Mun veljenpojat pelaa ensimmäisinä peleinään Lego starwarsia ja batmania, mä pelasin paper boyta ja catsia. On ne pelit aika erilaisia.
Nykyisin peleistä tehdään myös lähtökohtaisesti "tiukempi genresiä" kun ennen. Ei enää riitä, että sanoo rope, vaan pitää tietää, mihin osa-alueeseen on keskitytty. Onko se taistelu, onko se juoni vai se kuuluisa immersio? Silloin joskus räiskintäpeli oli räiskintäpeli. Wolfenstein 3d, doomit, hexen, heretic, jopa quake1 oli kaikki samaa genreä. Nykysin pitää valita, ostaako call of dutyn, joka kaikesta paskuudestaan huolimatta on eniten sotimiselta tuntunut peli. Sitä kun vaan ei jää nysväämään ja ettimään niitä kaikkia scriptien laukeamiskohtia, antaa palaa vaan. Antaa sodan viedä mennessään. Operation Flashpointissa taas ei ihan noin kannattanu liikkua. Velipoika pelaa call of dutyjä, paljon. Se tykkää, kun ne on helppoja. Voi alottaa millon vaan, lopettaa millon vaan, ja aina kun jatkaa, niin tietää, että se peli ei yritä tehdä mitään muuta kun hyvä immersion korkkarisodasta. Mä taas pidän evestä, kun siinä saa rauhassa miettiä kaikenlaista. Ei ole kiire. Slti siinä rittää opeteltavaa kymmenen-jopa kahdenkymmenen nykypelin edestä.
Iso syy siihen, että nykypelit on paskoja, vanhat hyviä, on se, että ennen ei oltu niin kriittisiä. Kukapa meistä ei haluaisi pelata peliä, jonka runko muistuttaa ofp:tä, mutta graffat olisi vaikkapa gta4:stä (ja maailman elävyys), sotiminen siitä itsestään, ajomallinnus simbinin viimesimmästä, lentomallit il2:sta/MSX:stä, fysiikka silent stormista vaikeustaso se ittelleen just oikea JNE
Eli vähän suhteellsuudentajua kiits
Eric_C
Doom oli aikansa ehdoton ykköspeli. Se teki 3d räiskinnöille jotain, mihin kukaan ei uskonut. Se oli silloin hemmetin hyvä peli. Sitä tuli pelattua ja paljon. Onko se nykyään hyvä? No ei se ole millään muulla mittarilla mitattuna hyvä peli kun nostalgiamittarilla. On toki pelejä, jotka kestävät aikaa paremmin kun toiset. UFO (se ainoa oikea UFO) on edelleen kömpelöä käyttöliittymää, paskaa grafiikkaa, huonoja ääniä ja aivan surkeata talousmallinnusta lukuunottamatta pirun hyvä peli. Silent storm tuli ja uudisti ufon. Kun jos oikein tarkoiksi ruvetaan, niin eihän siinä ollut mitään muuta kun pirun paljon nätimmät ja toimivammat UFO taistelut täysin eri miljöössä.
Olen toki samaa mieltä jhesun (<3) kanssa siitä, että nykypelit on tai ainakin tuntuu meille veteraaneille aika paskalta. Muutamia iloisia poikkeuksia tulee silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti näin tuntuu olevan. Mutta pointtina sanottakoon myös se, että nykypelaaja asettaa pelille aika paljon kovemmat vaatimukset ennen ensimmäistäkään pelisekuntia kun mitä me silloin amiga500:lla tehtiin. Se että cannon fodderissa ei oikeasti ollu ku liikkumisnappi 8 suuntaan ampuminen ja kranaatti, mutta silti se oli perkeleen kova peli, kertonnee jotain.
Mun veljenpojat pelaa ensimmäisinä peleinään Lego starwarsia ja batmania, mä pelasin paper boyta ja catsia. On ne pelit aika erilaisia.
Nykyisin peleistä tehdään myös lähtökohtaisesti "tiukempi genresiä" kun ennen. Ei enää riitä, että sanoo rope, vaan pitää tietää, mihin osa-alueeseen on keskitytty. Onko se taistelu, onko se juoni vai se kuuluisa immersio? Silloin joskus räiskintäpeli oli räiskintäpeli. Wolfenstein 3d, doomit, hexen, heretic, jopa quake1 oli kaikki samaa genreä. Nykysin pitää valita, ostaako call of dutyn, joka kaikesta paskuudestaan huolimatta on eniten sotimiselta tuntunut peli. Sitä kun vaan ei jää nysväämään ja ettimään niitä kaikkia scriptien laukeamiskohtia, antaa palaa vaan. Antaa sodan viedä mennessään. Operation Flashpointissa taas ei ihan noin kannattanu liikkua. Velipoika pelaa call of dutyjä, paljon. Se tykkää, kun ne on helppoja. Voi alottaa millon vaan, lopettaa millon vaan, ja aina kun jatkaa, niin tietää, että se peli ei yritä tehdä mitään muuta kun hyvä immersion korkkarisodasta. Mä taas pidän evestä, kun siinä saa rauhassa miettiä kaikenlaista. Ei ole kiire. Slti siinä rittää opeteltavaa kymmenen-jopa kahdenkymmenen nykypelin edestä.
Iso syy siihen, että nykypelit on paskoja, vanhat hyviä, on se, että ennen ei oltu niin kriittisiä. Kukapa meistä ei haluaisi pelata peliä, jonka runko muistuttaa ofp:tä, mutta graffat olisi vaikkapa gta4:stä (ja maailman elävyys), sotiminen siitä itsestään, ajomallinnus simbinin viimesimmästä, lentomallit il2:sta/MSX:stä, fysiikka silent stormista vaikeustaso se ittelleen just oikea JNE
Eli vähän suhteellsuudentajua kiits
Eric_C
Egoist XIV said:
Hommasin kerran Lionheartin kun aattelin että se olisi niinkuin Arcanum ja Fallout, mutta se olikin loppu peleissä aika jämä.
Vähän hyvää ja enemmän huonoa, enää en muista miksi lopetin mutta ei itseäni napannut kun kerran jätin kesken.
Nyt väänsin pari päivää Riseniä.
Vähän tuntui olevan samaa meininkiä kuin Fablessa, tosin yksityiskohtaista nippeli toimintaa oli enemmän mutta pääosin ei kyllä päästy edes Fable 2 tasolle. (Fable 2 nyt ei kyllä ollut häävi sekään)
Taistelusysteemi oli samaa lajia mistä itse pidän, mutta valitettavasti sekin oli päästy kusemaan pahemmin kuin Oblivionissa. -__-
Gothic sarjaa en ole pelannut joten en tiedä kuinka paljon Risen on parantunut aikaisemmista kehittäjän peleistä mutta kyllä rupesi vähän tuntumaan siltä että nyt ei ole vaivaa nähty.
Ihan tosi? En ole itse kokeillut demoa enempää mutta isot pojat ovat kertoilleet että nimenomaan taistelusysteemi on Risenissä upea. Itse juoni ja sisältö sitten pahasti lössähtävät ensimmäisen luvun jälkeen, joten ota siitä kaikki irti.
Ja Lionheart on aivan paska Barcelonan jälkeen.
Ja Lionheart on aivan paska Barcelonan jälkeen.
Elemental
Squire
Yritin olla enää enempää keskustelematta tästä roolipeliasiasta, mutta muutamaan juttuun nyt voisi vielä takertua... eli siis provosoiduin sittenkin, I fail. 
Nyt kun tarkemmin tulee pohdiskeltua, niin eihän puolissakaan noissa aiemmin mainitsemissani peleissä se varsinainen roolipelipuoli ole kummoinen, myönnetään. Mutta tekeekö pelistä hyvän se, että siinä on viisikymmentä hahmoluokkaa ja kaksi miljoonaa lähes hyödytöntä skilliä väkisin mukaan ahdettuna? Tottakai hahmonkehitys on tärkeää, mutta onko se todella oletusarvoisesti pääasia?
Itse arvostan roolipeleissä eniten omaperäisyyttä. Elder Scrolls & kumppanit korostavat vapautta, Squaren teokset elokuvamaisuutta ja Mount & Blade taas ymppää mukaan eräänlaisia tosiaikastrategia-elementtejä. Hahmonkehityksessä vaikuttavat sitten ihan toiset nimet, kuten Baldur's Gatet (unohtui muuten mainita!). Näitä ei nykypäivinä enää oikeastaan tehdäkää, ja jos tehdäänkin, niin toteutus on korkeintaan keskinkertaista. Ongelmat ovat, kuten tuossa aiemmin jo vähän viittasinkin, skillien tasapainotuksessa. Jos taas tähän on keskitytty, niin kaiken muun kustannuksella. Voin siis ainakin etäisesti ymmärtää, mitä Jhessail ajaa takaa.
Näkökulmaani vaikuttaa kyllä sekin, että olen harrastanut joskus aktiivisesti lautaroolipelejä. Näiden kanssa se hahmonkehitys on nimenomaan prioriteetti, koska pelimekaniikka sisältää usein paljon "porsaanreikiä", jotka vievät peli-ilon hetkessä. Säännöstö ei myöskään ole aina ihan yksiselitteinen ja selkeä. Tietokoneella kun D&D -pohjaisia pelejä pelataan, niin sosiaalinen osio - joka näissä lautapeleissä on ollut se sweet spot - katoaa täysin. En siis tietokonepuolella jaksa enää hahmonkehitykseen hirveästi painottaa, koska vuorovaikutus on niin mekaanista.
Ja sitten vielä tuosta Wizardrystä, minkä aiemmin mainitsit, se on tullut testattua ja jätetty hyllylle keräämään pölyä halveksivasti tuhahtaen aikoinaan. Otapa jo tässä vaiheessa se hernepelto sieltä nenästä ja lue loppuun! Olkoot sitten nykypäivänä minkämoinen klassikko tahansa, niin itse olin tosiaan vielä NES:n valtakaudella reilusti alle kouluikäinen. Luuletko tosissasi, että silloin jaksoivat sekä lukutaitoa että englantia vaativat pelit kiinnostaa tuon taivaallista? Puhumattakaan, että olisi roolipelisysteemistä jotain ymmärtänyt? Silloin tuli pelattua tylysti pelkkiä toimintapelejä. Jos peli ei minuutin sisällä tarjonnut toimintaa, tuli peli sysättyä välittömästi syrjään.
Ehkäpä nykypäivänä Wizardryt ja Might & Magicit voisivat olla mielenkiintoinen kokemus, kieltämättä. Valitettavasti näistä murto-osa on enää saatavilla ja oma NES-konsoli on valitettavasti hajalla.
Ja Arcanumista vielä. Tuon rumuuden voisin kyllä vetää jossain määrin takaisin, sillä estetiikka nyt ei ole se ongelma, vaan selkeys. Grafiikka ja käyttöliittymä eivät toimi minkäänsorttisessa harmoniassa ja kartat ovat käytännössä ihan turhat. Oikeastaan pelissä on ehkä hirvittävin käyttöliittymä, mikä on koskaan tullut vastaan. Nämä ovat ihan selkeitä heikkouksia, joten tuskinpa "haukun" tätä peliä turhaan. Ja kuten sanoin, muilta osin, vaikka taistelusysteemissä olisi siinäkin viilattavaa, peli on muuten erittäin hyvä. Onko siis synti ja häpeä ottaa vähän krittisempää otetta? Ei pelattavuus ole mikään ihan mitätön sivuseikka, ei ainakaan minulle.
Planescape: Torment, jonka nyt sitten onnistuin saamaan käsiini, on ollut harvinaisen yhteistyöhaluton meikäläisen masiinalla. Eilen sain kuin sainkin pyörimään, mutta jotakin häikkää tuntuu näytönohjaimen suhteen olevan siltikin.
Noh, vasta pikaisesti silmäilleenä sanon vain, että ei vakuuta. Sankarilla on heti alussa käytetty se periteinen muistinmenetys-kortti, joka alkaa jokseenkin kyllästyttää. Lisäksi... pelkkiä epäkuolleita, taas. Pitääkö näitä jokaisessa roolipelissä olla ihan kyllästymiseen asti? Toivottavasti jatkossa vastustajat ovat vähän jotain muutakin.
Mutta en tuomitse peliä vielä ensivaikutelmasta, tarkoitus on pelata pitemmälle pistää vasta sitten oikeaa kommenttia. Kieltämättä mielessä kävi haukkua pelin täysin pystyyn ja katsoa vastareaktiota ihan vain omaksi, narsistiseksi huvikseni, mutta jätän tilaisuuden nyt tällä kertaa väliin.
Nyt kun tarkemmin tulee pohdiskeltua, niin eihän puolissakaan noissa aiemmin mainitsemissani peleissä se varsinainen roolipelipuoli ole kummoinen, myönnetään. Mutta tekeekö pelistä hyvän se, että siinä on viisikymmentä hahmoluokkaa ja kaksi miljoonaa lähes hyödytöntä skilliä väkisin mukaan ahdettuna? Tottakai hahmonkehitys on tärkeää, mutta onko se todella oletusarvoisesti pääasia?
Itse arvostan roolipeleissä eniten omaperäisyyttä. Elder Scrolls & kumppanit korostavat vapautta, Squaren teokset elokuvamaisuutta ja Mount & Blade taas ymppää mukaan eräänlaisia tosiaikastrategia-elementtejä. Hahmonkehityksessä vaikuttavat sitten ihan toiset nimet, kuten Baldur's Gatet (unohtui muuten mainita!). Näitä ei nykypäivinä enää oikeastaan tehdäkää, ja jos tehdäänkin, niin toteutus on korkeintaan keskinkertaista. Ongelmat ovat, kuten tuossa aiemmin jo vähän viittasinkin, skillien tasapainotuksessa. Jos taas tähän on keskitytty, niin kaiken muun kustannuksella. Voin siis ainakin etäisesti ymmärtää, mitä Jhessail ajaa takaa.
Näkökulmaani vaikuttaa kyllä sekin, että olen harrastanut joskus aktiivisesti lautaroolipelejä. Näiden kanssa se hahmonkehitys on nimenomaan prioriteetti, koska pelimekaniikka sisältää usein paljon "porsaanreikiä", jotka vievät peli-ilon hetkessä. Säännöstö ei myöskään ole aina ihan yksiselitteinen ja selkeä. Tietokoneella kun D&D -pohjaisia pelejä pelataan, niin sosiaalinen osio - joka näissä lautapeleissä on ollut se sweet spot - katoaa täysin. En siis tietokonepuolella jaksa enää hahmonkehitykseen hirveästi painottaa, koska vuorovaikutus on niin mekaanista.
Ja sitten vielä tuosta Wizardrystä, minkä aiemmin mainitsit, se on tullut testattua ja jätetty hyllylle keräämään pölyä halveksivasti tuhahtaen aikoinaan. Otapa jo tässä vaiheessa se hernepelto sieltä nenästä ja lue loppuun! Olkoot sitten nykypäivänä minkämoinen klassikko tahansa, niin itse olin tosiaan vielä NES:n valtakaudella reilusti alle kouluikäinen. Luuletko tosissasi, että silloin jaksoivat sekä lukutaitoa että englantia vaativat pelit kiinnostaa tuon taivaallista?
Puhumattakaan, että olisi roolipelisysteemistä jotain ymmärtänyt? Silloin tuli pelattua tylysti pelkkiä toimintapelejä. Jos peli ei minuutin sisällä tarjonnut toimintaa, tuli peli sysättyä välittömästi syrjään.Ehkäpä nykypäivänä Wizardryt ja Might & Magicit voisivat olla mielenkiintoinen kokemus, kieltämättä. Valitettavasti näistä murto-osa on enää saatavilla ja oma NES-konsoli on valitettavasti hajalla.
Ja Arcanumista vielä. Tuon rumuuden voisin kyllä vetää jossain määrin takaisin, sillä estetiikka nyt ei ole se ongelma, vaan selkeys. Grafiikka ja käyttöliittymä eivät toimi minkäänsorttisessa harmoniassa ja kartat ovat käytännössä ihan turhat. Oikeastaan pelissä on ehkä hirvittävin käyttöliittymä, mikä on koskaan tullut vastaan. Nämä ovat ihan selkeitä heikkouksia, joten tuskinpa "haukun" tätä peliä turhaan. Ja kuten sanoin, muilta osin, vaikka taistelusysteemissä olisi siinäkin viilattavaa, peli on muuten erittäin hyvä. Onko siis synti ja häpeä ottaa vähän krittisempää otetta? Ei pelattavuus ole mikään ihan mitätön sivuseikka, ei ainakaan minulle.
Planescape: Torment, jonka nyt sitten onnistuin saamaan käsiini, on ollut harvinaisen yhteistyöhaluton meikäläisen masiinalla. Eilen sain kuin sainkin pyörimään, mutta jotakin häikkää tuntuu näytönohjaimen suhteen olevan siltikin.
Noh, vasta pikaisesti silmäilleenä sanon vain, että ei vakuuta. Sankarilla on heti alussa käytetty se periteinen muistinmenetys-kortti, joka alkaa jokseenkin kyllästyttää. Lisäksi... pelkkiä epäkuolleita, taas. Pitääkö näitä jokaisessa roolipelissä olla ihan kyllästymiseen asti? Toivottavasti jatkossa vastustajat ovat vähän jotain muutakin.
Mutta en tuomitse peliä vielä ensivaikutelmasta, tarkoitus on pelata pitemmälle pistää vasta sitten oikeaa kommenttia. Kieltämättä mielessä kävi haukkua pelin täysin pystyyn ja katsoa vastareaktiota ihan vain omaksi, narsistiseksi huvikseni, mutta jätän tilaisuuden nyt tällä kertaa väliin.
Eric_Clapton
Sergeant
Hahmokehityksestä puhuttaessa on pakko puuttua keskusteluun. Joskin aion taas puhua jo kaikkien kyllästymästä EVE Onlinesta.
Evessä hahmonkehitys on se roolipelijuttu. Toki siinä on taistelukin toimivaa (joskin alottelijalle todella sekavaa, vaikeaa ja hämmentävää), mutta Even systeemi hoitaa hahmonkehitys on kyllä hyvä.
Ensinnä, siinä ei saavuta grindaamalla mitään. Toisekseen siinä ei levelöidä laisinkaan. Evessä kerätään skillpointseja, joita saa puhtaasti aikaa vastaan. Kerättyjen SP määrään per tunti vaikuttaa atribuutit (ne perinteiset, äly, muisti, tahdonvoima, karisma ja huomiokyky). Jokaisella skillillä on ensisijainen ja toissijainen atribuutti joka vaikuttaa oppimisnopeuteen kaavalla ensisijainen x puolet toissijaisesta = sp / tunti. Atribuutteja voi nostaa opiskelemalla learning skillejä, jotka antaa yhden atribuutin per taso. Myös kaupasta saa aina +5 saakka implantteja jotka nostavat ko. atribuuttia.
Tämän jälkeen kaikki taidot (yhteensä n. 200kpl erilaista skilliä) on jaettu rankingeihin tasoille 1-18. Ykköstason skillin ensmmäinen leveli on 256 pistettä. kakkostasolla se on 512 pistettä. Kaikilla taidoilla on viisi leveliä. Vastaavasti ykköstason level V skilliin on sijoitettu 256 000 pistettä, missä kakkostason skilliin on sijoitettu 512 000 pistettä. Laskekaa itse, mitä tulee 18 tason skillistä. Ja siis tasot ei tuplaa sp määrää vaan lisää aina yhden, eli kolmostason skilli on 768 000 pistettä V tasolla.
Melkein kaikilla skilleillä on suoraan jotain hyötyä, esim. gunnery skillillä saa 2% per leveli lisää rate of fireä. Mutta sen lisäksi löytyy kasa muita skillejä jotka antaa samaa rate of fireä. Lisäksi löytyy suoraan lisää damagea antavia skillejä kolmea eri skilliä. Tämän lisäksi lähes kaikissa (kaikissa tappelualuksissa) on aluskohtaiset bonukset, jotka toimivat siten, että alusta käytettäessä saa esim. 5% rate of fireä ja 5% lisää damagea per alus skillileveli. Tämä kokonaisuudessaan eskloituu siihen, että alotustasolla ollessaan aluksesta saa 50dps ja kaikki skillit tapissa 150 dps. Muuttamatta mitään muuta kun omia skillejä.
Huono puoli systeemissä on se, että käytännössä kukaan ei ikinä voi saada kaikkia skillejä tasolle V. Apuohjelmia hyväksikäyttäen olen laskenut, että kestää suunnilleen 13 vuotta opiskella kaikki skillit taoslle V, mutta skillejä tulee joka päivityksessä lisää.
Fakta tossa huonossa puolessa toisaalta on se, että kenenkään ei tarvitse saada kaikkia skillejä tasolle V. Evessä pitää keskittyä johonkin osa-alueeseen. Keskittymällä pääsee jo kuukaudessa kovaksi tekijäksi jollain osa-alueella, mutta muut on sitten ihan turhaa. Itse nyt vuoden pelanneena olen kerännyt 17 miljoonaa skillipistettä, osaan lentää yhtä rotua neljästä ja siltäkin vaan pienempiä aluksia, joista pienimpiin (frigatti kokoset) alkaa olla skillit maksimoitu.
Niin tai näin, niin even hahmonkehitys on massiivinen elämys kaikille grinderi levelöijille.
Toinen selkeästi roolipelimassasta poikkeava ominaisuus Evessä on se, kun kuolee, niin se todella sattuu. Aina kun alus menee alta, se todellakin menee alta, ei toivoa saada sitä takaisin muuten kun ostamalla uusi. Ja alukset, sekä siihen pultattavat moduulit maksaa rahaa. Evessä kun on mahdollistettu pelirahan ostaminen euroilla, on helppo kertoa, mitä jotkut alukset maksaa. Battleship kokoluokan alus täydessä fitissä (normaalissa kamassa, ei niissä kalliissa) maksaa suunnilleen 5€ hajottaa. Pelin halvimmat alukset maksaa taas noin 200k isk fitissä, ja 300m isk = 15€ joten ne on käytännössä ilmaisia. Kallein alus taas maksaa sen 70 miljardia, mikä taas tarkoittaa pyöreästi 840€. Huomioikaa tässä kohtaa, että pelirahaa ei voi laillisesti muuttaa oikeaksi rahaksi, vain päinvastoin.
Toinen pointti kuoleman sattuessa on se, että evessä pitää olla itsestään aina aktiivinen klooni siltä varalta, että pakokapsulikin tapetaan. Kloonitasoja on parikymmentä, joista jokainen pitää tallessa tietyn määrän skillipisteitä. Jos kloonia ei ole ja kuolet, niin silloin lähtee kovalla vaivalla (pitkällä ajalla) kerätyt skillipisteet. Nykysin ei enää lähde brutaalilla meningillä, kun se söi liikaa pelaajakantaa, mutta jos kuolet päivittämättömällä kloonilla, pisimmästä opiskellusta skillistä menettää 15% skillipisteitä. Mikä omalla kohdalla tarkottaisi pyöreästi viikon skilliajoa. Se sattuu ja pahasti. Ennenvanhaan, jos oli perusklooni, joka pitää 900k pistettä tallessa ja kuolit 50m pisteen kanssa, niin sitten herättyäsi sulla oli sen 900k pistettä, mutta kuten sanottua, liian moni pelaaja lopetti ton takia.
Eiköhän tässä taas ollut tälle kertaa.
Eric_C
Evessä hahmonkehitys on se roolipelijuttu. Toki siinä on taistelukin toimivaa (joskin alottelijalle todella sekavaa, vaikeaa ja hämmentävää), mutta Even systeemi hoitaa hahmonkehitys on kyllä hyvä.
Ensinnä, siinä ei saavuta grindaamalla mitään. Toisekseen siinä ei levelöidä laisinkaan. Evessä kerätään skillpointseja, joita saa puhtaasti aikaa vastaan. Kerättyjen SP määrään per tunti vaikuttaa atribuutit (ne perinteiset, äly, muisti, tahdonvoima, karisma ja huomiokyky). Jokaisella skillillä on ensisijainen ja toissijainen atribuutti joka vaikuttaa oppimisnopeuteen kaavalla ensisijainen x puolet toissijaisesta = sp / tunti. Atribuutteja voi nostaa opiskelemalla learning skillejä, jotka antaa yhden atribuutin per taso. Myös kaupasta saa aina +5 saakka implantteja jotka nostavat ko. atribuuttia.
Tämän jälkeen kaikki taidot (yhteensä n. 200kpl erilaista skilliä) on jaettu rankingeihin tasoille 1-18. Ykköstason skillin ensmmäinen leveli on 256 pistettä. kakkostasolla se on 512 pistettä. Kaikilla taidoilla on viisi leveliä. Vastaavasti ykköstason level V skilliin on sijoitettu 256 000 pistettä, missä kakkostason skilliin on sijoitettu 512 000 pistettä. Laskekaa itse, mitä tulee 18 tason skillistä. Ja siis tasot ei tuplaa sp määrää vaan lisää aina yhden, eli kolmostason skilli on 768 000 pistettä V tasolla.
Melkein kaikilla skilleillä on suoraan jotain hyötyä, esim. gunnery skillillä saa 2% per leveli lisää rate of fireä. Mutta sen lisäksi löytyy kasa muita skillejä jotka antaa samaa rate of fireä. Lisäksi löytyy suoraan lisää damagea antavia skillejä kolmea eri skilliä. Tämän lisäksi lähes kaikissa (kaikissa tappelualuksissa) on aluskohtaiset bonukset, jotka toimivat siten, että alusta käytettäessä saa esim. 5% rate of fireä ja 5% lisää damagea per alus skillileveli. Tämä kokonaisuudessaan eskloituu siihen, että alotustasolla ollessaan aluksesta saa 50dps ja kaikki skillit tapissa 150 dps. Muuttamatta mitään muuta kun omia skillejä.
Huono puoli systeemissä on se, että käytännössä kukaan ei ikinä voi saada kaikkia skillejä tasolle V. Apuohjelmia hyväksikäyttäen olen laskenut, että kestää suunnilleen 13 vuotta opiskella kaikki skillit taoslle V, mutta skillejä tulee joka päivityksessä lisää.
Fakta tossa huonossa puolessa toisaalta on se, että kenenkään ei tarvitse saada kaikkia skillejä tasolle V. Evessä pitää keskittyä johonkin osa-alueeseen. Keskittymällä pääsee jo kuukaudessa kovaksi tekijäksi jollain osa-alueella, mutta muut on sitten ihan turhaa. Itse nyt vuoden pelanneena olen kerännyt 17 miljoonaa skillipistettä, osaan lentää yhtä rotua neljästä ja siltäkin vaan pienempiä aluksia, joista pienimpiin (frigatti kokoset) alkaa olla skillit maksimoitu.
Niin tai näin, niin even hahmonkehitys on massiivinen elämys kaikille grinderi levelöijille.
Toinen selkeästi roolipelimassasta poikkeava ominaisuus Evessä on se, kun kuolee, niin se todella sattuu. Aina kun alus menee alta, se todellakin menee alta, ei toivoa saada sitä takaisin muuten kun ostamalla uusi. Ja alukset, sekä siihen pultattavat moduulit maksaa rahaa. Evessä kun on mahdollistettu pelirahan ostaminen euroilla, on helppo kertoa, mitä jotkut alukset maksaa. Battleship kokoluokan alus täydessä fitissä (normaalissa kamassa, ei niissä kalliissa) maksaa suunnilleen 5€ hajottaa. Pelin halvimmat alukset maksaa taas noin 200k isk fitissä, ja 300m isk = 15€ joten ne on käytännössä ilmaisia. Kallein alus taas maksaa sen 70 miljardia, mikä taas tarkoittaa pyöreästi 840€. Huomioikaa tässä kohtaa, että pelirahaa ei voi laillisesti muuttaa oikeaksi rahaksi, vain päinvastoin.
Toinen pointti kuoleman sattuessa on se, että evessä pitää olla itsestään aina aktiivinen klooni siltä varalta, että pakokapsulikin tapetaan. Kloonitasoja on parikymmentä, joista jokainen pitää tallessa tietyn määrän skillipisteitä. Jos kloonia ei ole ja kuolet, niin silloin lähtee kovalla vaivalla (pitkällä ajalla) kerätyt skillipisteet. Nykysin ei enää lähde brutaalilla meningillä, kun se söi liikaa pelaajakantaa, mutta jos kuolet päivittämättömällä kloonilla, pisimmästä opiskellusta skillistä menettää 15% skillipisteitä. Mikä omalla kohdalla tarkottaisi pyöreästi viikon skilliajoa. Se sattuu ja pahasti. Ennenvanhaan, jos oli perusklooni, joka pitää 900k pistettä tallessa ja kuolit 50m pisteen kanssa, niin sitten herättyäsi sulla oli sen 900k pistettä, mutta kuten sanottua, liian moni pelaaja lopetti ton takia.
Eiköhän tässä taas ollut tälle kertaa.
Eric_C
Elemental, löi ensin tyhjää ennenkuin selasin vähän taaksepäin ja löysin syyt tohon viestiisi.
Hyvä hyvä, sitä ei ole koskaan liikaa. Arcanum on ainoa steampunk-rope, Morrowindissa on lähes ainutlaatuinen arkkitehtuuri ja art design.
Sitten tarvitaan hyvä pelinjohtaja. Siksi naurattaa kun jengi tekee näitä über-hahmoja hyödyntäen porsaanreikiä - kuka järjissään oleva pelinjohtaja sallii moisen?
En tietenkään, mutta kun pelit toimivat vielä Windows 98:n aikakaudella ja löytyvät alelaareista, abandonware-saiteilta, yms. Ne ovat jokatapauksessa klassikkoja, joiden mukana genre kehittyi, riippumatta siitä oletko pelannut niitä vai et.
Google ja DosBox ovat ystäviäsi. Mutta vanhat Wizardryt ja M&M:t eivät ole ikääntyneet kovinkaan hyvin ja jos sinulla on ollut ongelmia Arcanumin ja Tormentin grafiikan sekä käyttöliittymän kanssa, ei varmaankaan maksa vaivaa.
Öh, mitä? Kai tiedät että pelin päivittämällä saa siihen full-screen toiminnon? Ja Drogin päivityksillä saat vaikka mitä resoluutioita käyttöön? Käyttöliittymä ei ole paras mahdollinen mutta ei se todellakaan pelaamista estä. Kartat ovat pienennettyjä versioita peliruudusta, joka oli nopea ja helppo ratkaisu kun pelimoottori perustui tile-pohjaiseen ratkaisuun. Ottaen huomioon että voit kävellä "taktisella" kartalla kaupungista toiseen jos kärsivällisyys riittää, ratkaisu oli oikea. Sitäpaitsi, minikarttaa voi pyörittää joka suuntaan, jolloin ei voi eksyä.
Ihan selkeä se on edelleen, en ymmärrä lainkaan syytöstäsi.
Pyh pöh, eivät ole ja kyllä haukut.
Seurasitko sitä linkkiä minkä laitoin edelliselle sivulle? Ehdottomasti wide-screen patch ja fix-pack kehiin ennen pelaamista.
Voi vitun nuija, et siis ole päässyt ruumishuoneelta edes ulos. PROTIP: ei ole tarkoitus tapella niiden zombieiden kanssa. Laita intelligence ja charisma 18. Puhu kaikille. Katso jokaista esinettä. Lue kaikki mahdollinen. Juttele uudestaan kaikille. Puhu Mortelle.
Harmi, olisin saanut hyvät naurut
Ihan oikeasti, PST kyllä palkitsee jos siihen panostaa.
Hyvä hyvä, sitä ei ole koskaan liikaa. Arcanum on ainoa steampunk-rope, Morrowindissa on lähes ainutlaatuinen arkkitehtuuri ja art design.
Sitten tarvitaan hyvä pelinjohtaja. Siksi naurattaa kun jengi tekee näitä über-hahmoja hyödyntäen porsaanreikiä - kuka järjissään oleva pelinjohtaja sallii moisen?
En tietenkään, mutta kun pelit toimivat vielä Windows 98:n aikakaudella ja löytyvät alelaareista, abandonware-saiteilta, yms. Ne ovat jokatapauksessa klassikkoja, joiden mukana genre kehittyi, riippumatta siitä oletko pelannut niitä vai et.
Google ja DosBox ovat ystäviäsi. Mutta vanhat Wizardryt ja M&M:t eivät ole ikääntyneet kovinkaan hyvin ja jos sinulla on ollut ongelmia Arcanumin ja Tormentin grafiikan sekä käyttöliittymän kanssa, ei varmaankaan maksa vaivaa.
Öh, mitä? Kai tiedät että pelin päivittämällä saa siihen full-screen toiminnon? Ja Drogin päivityksillä saat vaikka mitä resoluutioita käyttöön? Käyttöliittymä ei ole paras mahdollinen mutta ei se todellakaan pelaamista estä. Kartat ovat pienennettyjä versioita peliruudusta, joka oli nopea ja helppo ratkaisu kun pelimoottori perustui tile-pohjaiseen ratkaisuun. Ottaen huomioon että voit kävellä "taktisella" kartalla kaupungista toiseen jos kärsivällisyys riittää, ratkaisu oli oikea. Sitäpaitsi, minikarttaa voi pyörittää joka suuntaan, jolloin ei voi eksyä.
Ihan selkeä se on edelleen, en ymmärrä lainkaan syytöstäsi.
Pyh pöh, eivät ole ja kyllä haukut.
Seurasitko sitä linkkiä minkä laitoin edelliselle sivulle? Ehdottomasti wide-screen patch ja fix-pack kehiin ennen pelaamista.
Voi vitun nuija, et siis ole päässyt ruumishuoneelta edes ulos. PROTIP: ei ole tarkoitus tapella niiden zombieiden kanssa. Laita intelligence ja charisma 18. Puhu kaikille. Katso jokaista esinettä. Lue kaikki mahdollinen. Juttele uudestaan kaikille. Puhu Mortelle.
Harmi, olisin saanut hyvät naurut
Ihan oikeasti, PST kyllä palkitsee jos siihen panostaa.
Kaiken varalta ja jos vaikka auttais jotakuta muutakin.
1. Asenna PST (riippuen siitä onko 4-cd vai 2-cd versio tarvitset virallisen 1.1 päivityksen myös. 4-cd versio siis tarvitsee, 2-cd ei)
2. Asenna Fixpack - http://www.spellholdstudios.net/ie/pst-fixpack
3. Asenna Widescreen mod - http://gibberlings3.net/widescreen/
4. Asenna UI-fix - http://www.spellholdstudios.net/ie/ghostdogs-pst-ui
5. Asenna Unfinished Business - http://www.spellholdstudios.net/ie/pst-ub
6. Asenna Tweak Pack - http://www.spellholdstudios.net/ie/pst-qtweaks
Kohdat 5 ja 6 ovat valinnaisia, peli toimii ihan hyvin ilmankin mutta jos et aio pelata PST:tä toistamiseen läpi niin parempi asentaa ne jo ensimmäisellä kerralla. Tosin on mahdotonta kokea, lukea ja nähdä aivan kaikkea yhdellä pelikerralla.
1. Asenna PST (riippuen siitä onko 4-cd vai 2-cd versio tarvitset virallisen 1.1 päivityksen myös. 4-cd versio siis tarvitsee, 2-cd ei)
2. Asenna Fixpack - http://www.spellholdstudios.net/ie/pst-fixpack
3. Asenna Widescreen mod - http://gibberlings3.net/widescreen/
4. Asenna UI-fix - http://www.spellholdstudios.net/ie/ghostdogs-pst-ui
5. Asenna Unfinished Business - http://www.spellholdstudios.net/ie/pst-ub
6. Asenna Tweak Pack - http://www.spellholdstudios.net/ie/pst-qtweaks
Kohdat 5 ja 6 ovat valinnaisia, peli toimii ihan hyvin ilmankin mutta jos et aio pelata PST:tä toistamiseen läpi niin parempi asentaa ne jo ensimmäisellä kerralla. Tosin on mahdotonta kokea, lukea ja nähdä aivan kaikkea yhdellä pelikerralla.
Jhessail said:
No en kyllä tiedä miksi joku kutsuu taistelusysteemiä upeaksi.
Pelaaja urahtaa ja lyö, vihollinen vetää vasiten vittumaisen flurryn, pelaaja lyö, vihollinen lyö flurryn.
Eli siis siinä missä pelaaja pystyy lyödä kerran tai pari, vihollinen voi lyödä 4 - 6 kertaa, tietääkseni dexterityllä ja strengthillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Jos vihollisella on vieläpä joku ase käytössään niin 90% pelaajan combon lyönneistä torjutaan.
Ei siis ole esim mitään torjunta/lyönti variaatiota kuten M&B:ssä vaan samalla napilla vedetään kaikki combot ja toisella napilla torjutaan.
Tämä pätee myös viholliseen.'
On myös naurettavaa että kaikki viholliset "muta madosta" ghouliin ja "siiliin" pystyvät hypätä taaksepäin rajattoman määrän, kuten pelaajakin.
Ainoa mahdollinen tapa antaa astetta viholliselle lämää on asettua niin että vihollinen on selkä seinää vasten jolloin tämä ei voi loputtomasti peruttaa lyöntejen ulottumattomiin.
HopitKonsta
Sergeant at Arms
fallout 2
Jos tykkää Lotrin maailmasta ( Kirjoista ) niin LOTRO on kyllä erittäin hyvä peli.
Pelissä voi olla hobitti, kääpiö, haltia ja ihminen. Pahan puolella voi pelata vain tietyllä PVMP-alueella. (Player vs Monster player )
Peli on pelimoottoriltaan pitkälti WoWin tapainen, mutta silti paljon parempi monien mielestä .Pelissä on upeat grafiikat, joita ei saa pyörimään ultra highilla vaikka
omistan vuoden vanhan kunnon pelikoneen. Pelissä on ehdottomasti parempi käyttäjäkunta kuin WoWissa, kertaakaan ei ole tullut kerjureita tai muita idiootteja vastaan,
ja pelaajat ovat asiallisia, eikä yhdenkään nimi ole Legolas muunnelma.Peli ei myöskään ole täydellinen WoW-kopio ja siinä on paljon ominaisuuksia mitä Wowissa ei ole, muun muassa Private instancet
, kehittyvät aseet ja skirmi****, jotka ovat pieniä taisteluita joita voi pelata yksin, kolmistaan, kuusistaan tai 12-hengen ryhmässä.14-päivän trialin voi ladata googlettamalla.
Pelissä on tällä hetkellä kolme osaa , alkuperäinen Shadows of Angmar, Mines of Moria ja Siege of Mirkwood, joka ilmestyi joulukuussa.Itse olen pelannut vuoden ja olen 65-levelinen eli
suurin mahdollinen. Pelailen Laurelin-serverillä joka on RP-serveri. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
PS. Tuli vertailtua peliä vain WoWiin
Pelissä voi olla hobitti, kääpiö, haltia ja ihminen. Pahan puolella voi pelata vain tietyllä PVMP-alueella. (Player vs Monster player )
Peli on pelimoottoriltaan pitkälti WoWin tapainen, mutta silti paljon parempi monien mielestä .Pelissä on upeat grafiikat, joita ei saa pyörimään ultra highilla vaikka
omistan vuoden vanhan kunnon pelikoneen. Pelissä on ehdottomasti parempi käyttäjäkunta kuin WoWissa, kertaakaan ei ole tullut kerjureita tai muita idiootteja vastaan,
ja pelaajat ovat asiallisia, eikä yhdenkään nimi ole Legolas muunnelma.Peli ei myöskään ole täydellinen WoW-kopio ja siinä on paljon ominaisuuksia mitä Wowissa ei ole, muun muassa Private instancet
, kehittyvät aseet ja skirmi****, jotka ovat pieniä taisteluita joita voi pelata yksin, kolmistaan, kuusistaan tai 12-hengen ryhmässä.14-päivän trialin voi ladata googlettamalla.
Pelissä on tällä hetkellä kolme osaa , alkuperäinen Shadows of Angmar, Mines of Moria ja Siege of Mirkwood, joka ilmestyi joulukuussa.Itse olen pelannut vuoden ja olen 65-levelinen eli
suurin mahdollinen. Pelailen Laurelin-serverillä joka on RP-serveri. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
PS. Tuli vertailtua peliä vain WoWiin
Hitsi mikä yllätys ettei RP serverillä ole yhtä paljon urpojaElfy said:
Jos tykkää Lotrin maailmasta ( Kirjoista ) niin LOTRO on kyllä erittäin hyvä peli.
Pelissä voi olla hobitti, kääpiö, haltia ja ihminen. Pahan puolella voi pelata vain tietyllä PVMP-alueella. (Player vs Monster player )
Peli on pelimoottoriltaan pitkälti WoWin tapainen, mutta silti paljon parempi monien mielestä .Pelissä on upeat grafiikat, joita ei saa pyörimään ultra highilla vaikka
omistan vuoden vanhan kunnon pelikoneen. Pelissä on ehdottomasti parempi käyttäjäkunta kuin WoWissa, kertaakaan ei ole tullut kerjureita tai muita idiootteja vastaan,
ja pelaajat ovat asiallisia, eikä yhdenkään nimi ole Legolas muunnelma.Peli ei myöskään ole täydellinen WoW-kopio ja siinä on paljon ominaisuuksia mitä Wowissa ei ole, muun muassa Private instancet
, kehittyvät aseet ja skirmi****, jotka ovat pieniä taisteluita joita voi pelata yksin, kolmistaan, kuusistaan tai 12-hengen ryhmässä.14-päivän trialin voi ladata googlettamalla.
Pelissä on tällä hetkellä kolme osaa , alkuperäinen Shadows of Angmar, Mines of Moria ja Siege of Mirkwood, joka ilmestyi joulukuussa.Itse olen pelannut vuoden ja olen 65-levelinen eli
suurin mahdollinen. Pelailen Laurelin-serverillä joka on RP-serveri. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
PS. Tuli vertailtua peliä vain WoWiin
![[VSC] Teemu](/data/avatars/s/442/442697.jpg?1688032233){kind=avatar}
