Sanohan Jhessail, miten määrittelet klassikon? Missä kulkee raja eliitin ja rahvaan välissä?
Et tainnut oikein ymmärtää mitä ajoin takaa. En kiellä, etteikö moderni pelitarjonta olisi noin keskiarvoisesti siirtynyt kinnittämään huomiota enemmän grafiikkaan kuin sisältöön, sehän nyt on itsestäänselvyys. Pelin kehittäminen tulee aina vain kalliimmaksi ja kalliimmaksi, ja aina jossain on tehtävä kompromisseja (usein täysin väärillä alueilla). Ennemmin oli varaa tehdä graafisesti heikompia ja sisällökkäitä pelejä. Nykypäivän kohdeyleisöä - siis kasuaalipelaajaa - ei pahemmin tunnu muu kuin silmäkarkki kiinnostavan, koska pelin täytyy olla helposti lähestyttävä.
Ei siinä ole mitään väärää tietenkään, että tuo esiin vanhoja pelejä, mutta pitääkö pelin olla klassikko ollakseen hyvä?
Minun mielestäni missään tapauksessa ei. Hyvä esimerkki on M&B, sitä tulee pelattua paljon vaikkei se mikään varsinainen pelihistorian merkkipaalu olekaan. Sama pätee Oblivioniin, Morrowindista nyt puhumattakaan. Elder Scrollsin vahva pyrkimys eroon lineaarisuudesta on täysin minun mieleeni, vaikka Oblivion nyt jäikin kesinkertaiseksi (sisällön karsinta, pelialueen pienennys, leveliskaalaus jne.) peliksi. Gothic 3 Enhanced Editionin kanssa - olkoon vaikka kuinka pystyynhaukuttu peli - tajoaa myös loistavan, vapaan pelimaailman, jossa saa temmeltää ihan mielensä mukaan.
Minulle pääjuoni on herttaisen yhdentekevä, jos peli tarjoaa tarpeeksi vapautta esim. sivujuonten muodossa. Sitten taas, jos peli on tiukan lineaarinen, juoni menee kaiken muun edelle. Mikäli joskus hamaassa tulevaisuudessa nämä kaksi onnistuttaisiin yhdistämään toimivaan peattavuuteen, niin siitä ei enää paljon paremmaksi voi pistää.